Tässä joululauluiltojen ympärillä on useampaan kertaan
noussut mieleen ajatus siitä, että kuinka sen joulunsanoman Jumalan pojasta,
vapahtajasta, kuuluisi olla meidän sydämissä läpi vuoden, eikä vain rajoittua
niihin joulujuhliin tai ylipäätään joulun aikaan.
”Voit joulun elää joka päivä vaan ja parhaat vuotes tulet
tuntemaan,
jos vain joulun lapsi saa
sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.”
”Tulkoon juhla todellinen, tulkoon
Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.”
Näiden kappaleiden sanoissa
muun muassa ajatus ”ikuisesta joulusta” vahvistuu mielestäni hienosti. ( Ja
hienojen sanotuksiensa vuoksi saatan joululauluja kuunnella vaikka kesälläkin
;) )
Joulun kuuluisi olla todellisen
joulunsanoman levittämisen lisäksi rauhoittumisen ja rakkauden täyteistä aikaa
kiireisen arjen keskellä. Mutta silti niin paljon ihmiset stressaavat kaikesta
jouluun liittyvästä, lahjoista, ruoista, tunnelmasta, siivouksesta, ehditäänkö
joulukirkkoon ja sukulaisille.. Miksi oi
miksi?!
Materialismi, rahanvalta ja toisten pakonomainen miellyttämisen tarve
ovat saaneet niin suuren sijan joulussamme, että oikein pahaa tekee. Ehkä
justiinsa sen jouluaattoillan kerkiää yhdessä istua läheisten kanssa ja viettää
hyvää aikaa. Tuleeko siinä esille se todellinen lähimmäisenrakkaus?
Itse en taas korkealta pääse puhumaan, sillä joululomani on
käytännössä alkanut kolme viikkoa sitten ja tänään on ensimmäinen ilta, kun
oikeasti on mahdollisuus rauhoittua. Myös Jumalan kanssa hengailu on jäänyt
vähemmälle ja sen kyllä olotilassa on saanut huomata. On pidempään ollut jo
oikein halu päästä rauhassa rukoilemaan ja kuuntelemaan mitä Isällämme on
sanottavaa. Eikä kauaa tarvinnut kuunnella, niin ajatuksia alkoi nousta pintaan
kovaa vauhtia.
Yhtenä niistä nimenomaan
tämä Joulunajan hössötys, joka syrjäyttää läheisemme ja joulunsanoman
todellisen tärkeyden.
Ilman Jumalaa, joka antoi poikansa syntyä talliin eläinten
keskelle (ei kovin hulppea tapa) vilpittömästä nöyryydestä ja rakkaudesta ihmiskuntaa
kohtaan, ei joulussa eikä ylipäätään elämässä, olisi kovin suurta pointtia. Joten
meidän tehtävä on vähintäänkin antaa kunniaa Hänelle rakastamalla
lähimmäisiämme samalla vilpittömyydellä, sillä ” Kuningas vastaa heille:
'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä
veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'”(Matt.25:40)
Tänä jouluna en hommannutkaan joulukalenteria itselleni,
vaan osallistun joillekin jo tutuksi tulleeseen ”erilaiseen joulukalenteriin”,
jonka ideana on joka päivä laittaa oma valitsemansa rahasumma syrjään. 24pvä:n
jälkeen lahjoitetaan kertynyt rahasumma valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle.
Voi kuinka antamisesta voikin tulla hyvä mieli, vaikka lahjan kohde ei edes
tiedä kuka olen.
Toinen asia mikä on ollut ajatuksissa jo pidempään, on se,
että kuinka usein uskallamme sanoa toiselle jotain kohteliaisuuksia? Nimenomaan
vilpittömiä sellaisia, ilman taka-ajatuksia. Esimerkiksi, että hän on kaunis
tai pidät hänen tavastaan kohdata ihmisiä.
Tällaiset meiltä ei paljoa vaatisi,
mutta kuinka hyvän mielen sellainen tuokaan kohteliaisuuden saavalle. Usein oma
ajatus on, että toinen voi ylpistyä tai kohteliaisuus, minkä toiselle sanon, on
jollain tavalla itseltäni pois.
Ajatellaanpa asiaa toiselta näkökulmalta,
kuinka monesta saadustasi kohteliaisuudesta sinä olet ylpistynyt?
Todennäköisesti niitä kertoja on hyvin vähän, jos lainkaan. Tai jos olet
sanonut vilpittömän kohteliaisuuden jollekin, mitä olet menettänyt? Luulenpa,
että et todellisuudessa mitään.
Haastankin teitä tänä joulunaikana sanomaan vilpittömiä ja
spontaaneja kohteliaisuuksia tutuille ja ei-niin-tutuillekkin.
Tuodaan heille hyvä mieli ainoastaan sillä
motiivilla, että haluamme tehdä heille hyvän mielen.
Toivon jokaiselle rauhallista, rakkauden täyttämää Joulua ja
Iloista, onnellista sekä Jumalahakuista vuotta 2013 :)
 |
| Ella viime vuoden joulutunnelmissa :) |
