Jätä kengät tähän, kiitos.

"Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran,
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa,
vaikka paljon et ymmärtää saata."

 Pyhän kosketus - Pekka Simojoki

 

Kun liikutan Jumalan maaperällä eli teologisissa keskusteluissa, Raamatun tulkinnassa, evankelioimisessa, ihmisten kohtaamisessa, seurakunta elämässä yms, tulee meidän olla herkällä mielellä ja kuvainnollisesti riisua kengät.   

Sekä Mooses(2. Moos. 3:5.), että Joosua(Joos. 5:15.) sai kuulla samat sanat Herran suusta; ” Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä”

Kenkien riisuminen oli Moosekselle ja Joosualle ilmaus alamaisuudesta, kuuliaisuudesta ja kunnioituksesta Herraa kohtaan. Nämä ovat samoja asioita, joita meidän kuuluu osoittaa Jumalallemme, kun Hänen maaperällään seistään ja Hänestä puhutaan. 

Pyhä Jumalan pelko on erittäin terve tunnetila kristityn elämässä. ” Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. ” (Snl.9:10). Ja se tunnetila on hyvä olla erityisesti silloin, kun ollaan Pyhien asioiden äärellä. 

Mielestäni Pyhä Jumalan pelko on Pyhän syvällistä tuntemista. Se sisältää kaikkea sitä, mitä Mooseksella ja Joosuallakin oli Jumalaansa kohtaan. Mutta se sisältää myös sellaisen suuren kunnioituksen ulottuvuuden, jonka vain Pyhä Henki voi ihmisessä saada aikaan. ”Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta ” (Snl. 15:33). Vain kaikkivaltiaan suuruuden edessä nöyrtymisen kautta meillä on mahdollisuus päästä ymmärtämään sitä suurta kunnioituksen ja kuuliaisuuden ulottuvuutta. 

Toki ymmärrän, että tämän sisäistäminen saattaa olla hankalaa, sillä samanaikaisesti Raamattu kehottaa olla pelkäämättä ja pelkäämään. Jotenkin terve Jumalan pelko (luottamus omaan auktoriteettiin) auttaa itseäni juurikin siihen, että en pelkää maailmaa ja sen pahuutta.  

Tässä viimeisen kuluneen kuukauden aikana olen saanut paljon uutta näkökulmaa yllä mainitsemiini asioihin. Suurin näkökulmien avaaja on ehdottomasti ollut teksti nimeltä Seurakunnan kolminaisuus, johon kehoitan jokaista tutustumaan. Mutta myös vellovat keskustelut siitä, että kuka nyt sitten onkaan Rtun suhteen oikeassa ja liberaalien ja konservatiivien keskinäinen taistelu on ollut osiltaan auttamassa omaa prosessointiani ja uusien näkökulmien löytämistä Pyhien asioiden alueella liikkumiseen. 

Ainahan sitä sanotaan, että lähimmäisenrakkaudesta käsin pitäisi lähestyä ihmisiä, myös niitä, joiden kanssa on eri mieltä. itsekin toki tän tiedän, mutta nyt sen vasta olen sisäistänyt. Monesti keskusteluita kuunnellessa tai lukiessa on itselläkin tunteet noussut pintaan ja niin helposti äänensävy muuttuu ja kehonkieli jännittyy, kun toinen ei tunnukkaan ymmärtävän.  Mutta silloin kun puheenaiheena on Pyhät asiat, niin lähimmäisenrakkauden ihan oikeasti pitäisi olla kaiken edellä. Ajattelisin, että lähimmäisenrakkauden pitäisi olla niin selkärankaan ja järkeen iskostettuja, ettei omat tai toisen tunteet pystyisi sitä syrjäyttämään, jonka seurauksena useasti koetaan loukkaantumista tai väärinkäsityksiä. (Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö syntiä saisi sanoa synniksi. )

Meidän tulisi myös osata myöntää itsellemme, että ehkä en puhukkaan samaa kieltä, kuin tuo toinen ja tästä syystä kommunikointi ja viestin perille vieminen ja sen vastaanottaminen on toisinaan hyvin haasteellista. Se mitä sanot, ei välttämättä olekaan sama viesti perille päästyään kuin lähtiessään, vaikka välissä ei ole ketään toista ihmistä, joka tekstin sisältöä voisi muuttaa.  Sinä voit ymmärtää saman asian aivan eri tavalla, kuin keskustelun toinen osapuoli. (Tästä syystä termit on syytä avata, ennen kuin lähdetään esittämään omia mielipiteitä ja argumentteja.)

Seurakunnan sisällä käytävä vuorovaikutus niin pastoreiden ja seurakuntalaisten välillä, kuin seurakuntalaisten keskinäinen kanssakäyminenkin tulisi tehdä herkällä hengellä. Koska liian paljon vahinkoa pääsee tapahtumaan, jos turvalliseksi koetussa paikassa menettääkin turvallisuuden tunteen.

JOTEN, muistetaan riisua kengät, kun saavutaan Pyhälle maaperälle.