Joulurauha?

Tässä joululauluiltojen ympärillä on useampaan kertaan noussut mieleen ajatus siitä, että kuinka sen joulunsanoman Jumalan pojasta, vapahtajasta, kuuluisi olla meidän sydämissä läpi vuoden, eikä vain rajoittua niihin joulujuhliin tai ylipäätään joulun aikaan.

”Voit joulun elää joka päivä vaan ja parhaat vuotes tulet tuntemaan,

jos vain joulun lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.”

”Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.”

Näiden kappaleiden sanoissa muun muassa ajatus ”ikuisesta joulusta” vahvistuu mielestäni hienosti. ( Ja hienojen sanotuksiensa vuoksi saatan joululauluja kuunnella vaikka kesälläkin ;) )

Joulun kuuluisi olla todellisen joulunsanoman levittämisen lisäksi rauhoittumisen ja rakkauden täyteistä aikaa kiireisen arjen keskellä. Mutta silti niin paljon ihmiset stressaavat kaikesta jouluun liittyvästä, lahjoista, ruoista, tunnelmasta, siivouksesta, ehditäänkö joulukirkkoon ja sukulaisille..  Miksi oi miksi?!

Materialismi, rahanvalta ja toisten pakonomainen miellyttämisen tarve ovat saaneet niin suuren sijan joulussamme, että oikein pahaa tekee. Ehkä justiinsa sen jouluaattoillan kerkiää yhdessä istua läheisten kanssa ja viettää hyvää aikaa. Tuleeko siinä esille se todellinen lähimmäisenrakkaus? 

Itse en taas korkealta pääse puhumaan, sillä joululomani on käytännössä alkanut kolme viikkoa sitten ja tänään on ensimmäinen ilta, kun oikeasti on mahdollisuus rauhoittua. Myös Jumalan kanssa hengailu on jäänyt vähemmälle ja sen kyllä olotilassa on saanut huomata. On pidempään ollut jo oikein halu päästä rauhassa rukoilemaan ja kuuntelemaan mitä Isällämme on sanottavaa. Eikä kauaa tarvinnut kuunnella, niin ajatuksia alkoi nousta pintaan kovaa vauhtia.   

Yhtenä niistä nimenomaan tämä Joulunajan hössötys, joka syrjäyttää läheisemme ja joulunsanoman todellisen tärkeyden.

Ilman Jumalaa, joka antoi poikansa syntyä talliin eläinten keskelle (ei kovin hulppea tapa) vilpittömästä nöyryydestä ja rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, ei joulussa eikä ylipäätään elämässä, olisi kovin suurta pointtia. Joten meidän tehtävä on vähintäänkin antaa kunniaa Hänelle rakastamalla lähimmäisiämme samalla vilpittömyydellä, sillä ” Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'”(Matt.25:40)

Tänä jouluna en hommannutkaan joulukalenteria itselleni, vaan osallistun joillekin jo tutuksi tulleeseen ”erilaiseen joulukalenteriin”, jonka ideana on joka päivä laittaa oma valitsemansa rahasumma syrjään. 24pvä:n jälkeen lahjoitetaan kertynyt rahasumma valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Voi kuinka antamisesta voikin tulla hyvä mieli, vaikka lahjan kohde ei edes tiedä kuka olen.

Toinen asia mikä on ollut ajatuksissa jo pidempään, on se, että kuinka usein uskallamme sanoa toiselle jotain kohteliaisuuksia? Nimenomaan vilpittömiä sellaisia, ilman taka-ajatuksia. Esimerkiksi, että hän on kaunis tai pidät hänen tavastaan kohdata ihmisiä. 

Tällaiset meiltä ei paljoa vaatisi, mutta kuinka hyvän mielen sellainen tuokaan kohteliaisuuden saavalle. Usein oma ajatus on, että toinen voi ylpistyä tai kohteliaisuus, minkä toiselle sanon, on jollain tavalla itseltäni pois. 

Ajatellaanpa asiaa toiselta näkökulmalta, kuinka monesta saadustasi kohteliaisuudesta sinä olet ylpistynyt? Todennäköisesti niitä kertoja on hyvin vähän, jos lainkaan. Tai jos olet sanonut vilpittömän kohteliaisuuden jollekin, mitä olet menettänyt? Luulenpa, että et todellisuudessa mitään.

Haastankin teitä tänä joulunaikana sanomaan vilpittömiä ja spontaaneja kohteliaisuuksia tutuille ja ei-niin-tutuillekkin.   

Tuodaan heille hyvä mieli ainoastaan sillä motiivilla, että haluamme tehdä heille hyvän mielen.

Toivon jokaiselle rauhallista, rakkauden täyttämää Joulua ja Iloista, onnellista sekä Jumalahakuista vuotta 2013 :)

Ella viime vuoden joulutunnelmissa :)

Nöyrtykää vastaanottamaan Herran siunaus

”Nöyrtykää vastaanottamaan Herran siunaus” sanoi pappi tänään Jumalanpalveluksen lopuksi. 

Taas sai huikeen muistutuksen siitä, että miten Jumalan edessä nöyrtyminen on tärkeää. Kuinka usein se unohtuukaan miten suuri ja pyhä kaikkivaltias meillä on. Ja erityisesti mietin, että miten suuri kunnioituksen osoitus se onkaan, että nöyristetään sydämemme ja ajatuksemme Herramme puoleen. 

Taisteluni - kappaleen sanotukset mielestäni sen kuvaa hyvin, kuinka nöyrtyminenkin on kasvamista. Kerta toisensa jälkeen sitä joutuu itseään aiheesta muistuttamaan ja silti se tosiaan niin helposti unohtuu.  

” Eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan, jälleen rakkautes parantaa” – Bass´N Helen

Koko elämän mittainen tehtävä, jossa Jumalan osuus saisi kasvaa yhä suuremmaksi elämässäni ja oma osuuteni pienentyä.

Aihetta miettiessä kohtaan taas tuttuun ongelmaan, yhteiskuntamme ajatusmalleihin. Niin sanotusti ottaa kyllä vahvasti koteloon se, että individualismi kantaa todella suurta alaa ihmisten ajatusmaailmassa. ”Ollaan oman elämämme herroja ”- ajatus vie niin paljon tilaa Jumalalta ihmisten elämässä. Suomalaiset varsinkaan ei tarvitse ketään auttamaan tai neuvomaan. Toisin sanoen asetetaan itsemme Jumalan paikalle.

Eipä toisaalta olla ensimmäinen sukupolvi, joka individualismiin sortuu. Israelin kansa napisi ja nurisi Jumalaa vastaan jatkuvasti, koskaan ei oltu tyytyväisiä. Erämaa vaelluksen alussa Jumala vielä antoi kansalle, sen mitä he pyysivät, mutta raja niissäkin napinoissa tuli vastaan;

4. Moos. 14: 19-22

Mooses pyytää kansan puolesta armahdusta..

"Koska siis armosi on suuri, anna kansallesi anteeksi sen pahat teot, niin kuin olet tähänkin asti antanut sille aneeksi aina Egyptistä lähdöstä saakka." 
Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit. Mutta niin totta kuin minä elän ja niin totta kuin Herran kirkkaus ja valta ulottuu kaikkialle, yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni."

Vanhan liiton aikaa rangaistukset olivat hiukan eri tasoa, kuin tänään. Jumalalle siitä kiitos, että meillä on Jeesus, joka kärsi rangaistuksen synneistämme. Mikä tokikaan ei sitä tarkoita, etteikö synnillä seurauksensa olis tänäänkin. 

Tuntuu välillä siltä, että eletään niin pullamössö-kulttuurissa, missä millään ei oo mitään merkitystä, joten ”kukapa sitä jumalaakaan tarvitsis?” Mutta eipä sekään aikaa ja kulttuuria katso, missä ei voitais sanoa, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”(Room. 3:23), huom. KAIKKI.                    

                                     

Kuinka paljon Jumalalla oliskaan meille annettavaa, jos vaan suostuttais ottamaan vastaan.  Niin paljon vahinkoa ihmiset aiheuttavat itelleen, kun eivät suostu nöyrtymään Luojansa tarjoamaan suunnitelmaan. 

Eli summa summarum, totuus ainoasta pelastuksesta on yksin Jeesus, jonka suunnaton rakkaus tätä syntistä ihmiskuntaa kohtaa on suurempi kuin meri, laajempi kuin maa ja korkeampi taivasta.

hyvää promoo Jumalalle?

 

Onko muita mahdollisuuksia erottua porukasta kristittynä kuin laittamalla isoja sloganeita reppuun tai kantaa jäätävän kokosia ristejä kaulassa?  Eihän niissäkään mitään vikaa ole, kunhan käytös kaikin puolin myös tukee niitä merkkejä. 

Meidän tulee muistaa se, että kaikkialla missä liikutaan, me ollaan esimerkkejä kristityistä ja sitä kautta luodaan muille mielikuvaa kaikesta mihin se liittyy(seurakunta, Jumala, usko…). 

Itelle henk.koht. iso pala purtavaks on liikennerajotukset :D Äitillä oli aikasemmin Nissani, johon sitten laitettiin kala-tarra peräkonttiin symboloimaan sitä, että ollaan kristittyjä. Mulla oli tapana hiukan ylinopeutta ajella ja muutenki ajo ei välttis menny ihan sääntöjen mukasesti. Joskus sitten tajusin, että meillähän tosiaan on se kala siel auton perässä ja mää ajan tällälailla, että annanpa tosi hyvää kuvaa taas kristityistä muille. Sen jälkeen oon kiinnittäny todella paljon enempi huomioo ajamiseeni, vaikka välillä ote lipsuukin.  

Toinen esimerkki omasta elämästä ko. aiheeseen liittyen on, että kaupassa jos ostan holillisia juomia, niin tsekkaan ekaks, ettei kukaan srk:n nuori, jonka ohjaajana oon ollu oo siinä näkemässä. Koska nuorille moni asia on sen verran mustavalkosta, että jos toi ostaa siiderin, niin se tarkottaa sitä, että se aikoo vetää pään täyteen tai ottaa ”pohjat” iltaa varten. Kaupassa harvemmin tulee tilannetta, että pääsisin selittämään tilanteen oikeen laidan. Niidenkin nuorten silmissä oon kuitenki esikuva kristitystä, joten väärinkäsitysten minimointi kuuluu myös mun tehtäviin. 

Jumalan kuvina, Hänen luomuksinaan, meidän tulis antaa ns. hyvää promoo Jumalalle.. Koska me itse, käytöksinemme ja vaatetuksinemme ollaan monille eikkareille se, joka todellakin vaikuttaa niiden mielikuvaan Jumalasta. 

Seurakunnassa on monesti ollu tilanteita, että mies on joutunu lähteen pois kesken tilaisuuden, koska esim. juontamassa olleella naisella on ollu liian provosoiva vaatetus. Sellaselle ihmiselle, jolla on ongelmia seksuaalisilla alueilla ja ajatukset lähtee liikenteeseen vähän turhankin helposti, mutta haluais päästä niistä eroon ja käydä edes seurakunnassa ilman kiusaukseen joutumista, soisin sen mahdollisuuden. Ongelmansa tunnistaneet henkilöt, joilla on halu päästä niistä vapaaks, ymmärtää olla menemättä esim. uimarannalle. Mutta seurakunnastakin on pikkuhiljaa muodostunu se paikka, johon tullaan hakemaan huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Ei se väärin ole, jos pukeutuu nätisti nuorten iltaan, mutta nuorten keskuudessa näkee aivan liian paljon ”antavaa” vaatetusta, joka herättelee vääristyneitä ajatuksia ja mielikuvia. Nättejäkin vaatteita kyllä kaupoista löytyy, jotka ei oo millään tapaa provosoivia(välillä pitää ehkä vähän enemmän vaan ehtiä ). Ja kyl miehetkin voi ostaa kokoo isompia paitoja, ettei ihan jokainen lihas näkyis ;) 

Matt. 18:7

"Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! 

Vaatetuksessamme ja koko olemuksessamme meidän pitää ajatella myös sitä, että ei houkutella muita kiusaukseen, esim. juurikin seksuaalisten ajatusten tiimoilta. Pitää ottaa huomioon ns. heikomman veljen tukeminen (Room 14).  Ja tähän nyt ei oikein auta se vastalause mitä usein kuulee, että "miehet kääntäköön päänsä vaikka poies, mä saan pukeutua miten ite lystään". Sillä "Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta." (1Kor.10:24) 

Muutenkin omia puheita, eleitä, asenteita ja mielipiteitä on hyvä tutkia, koska voi olla, että ite oot jo soikaistunu jollekkin sellaselle tavalle, mikä muiden ja Jumalan mielestä ei kuulu uskovaiselle.

Ef. 5: 1-4

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriski Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.

 Taas toistan itseäni; Tehkää KAIKKI aatellen, että Jeesus kattoo vierestä! :)

PH

 

Yllättäen rupee tekeen mieli kirjottaan esim blogia tähän aikaan vuorokaudesta, ku toinen vaihtoehto olis koulutehtävien tekeminen. 

Nää on näitä hetkiä, ku alotan kirjottaan ilman sen suurempia ajatuksia lopullisesta tekstin sisällöstä. 

Mut lähiaikoina on ollu puhetta Pyhästä Hengestä useampaan otteeseen eri tilanteissa ja tänään lukasin Billy Grahamin kirjasta ”Tänään on toivoa” tälle päivämäärälle kirjotetun tekstin, joka myös puhuu tuosta aina yhtä ihanasta PH:sta.

Pätkä Grahamin tekstistä menee näin:

”Kun merenkäynti on ankaraa, gyroskooppi auttaa pitämään laivan vakaana. Vaikka aallot voivat kohota hyvinkin korkeiksi, gyroskooppi auttaa tasapainottamaan alusta ja se pysyy jokseenkin vakaana ja tasapainossa. Kapteenin selitystä kuunnellessani ajattelin, kuinka suuresti gyroskooppi muistuttaa sydämessämme asuvaa Pyhää Henkeä. Antaa elämän myrskyjen pauhata. Antaa vihollisemme saatanan hyökätä tulvavesien lailla. Antaa surun, kärsimysten, kiusausten ja koettelemusten aaltojen hyökätä kimppuumme. Kaiken keskellä sydämessämme asuva Pyhä Henki pitää sielumme tasapainossa ja rauhallisena. Hän lohduttaa meitä Jumalan läsnäololla ja vakuuttaa meille, että Jumalan lupaukset ovat tosia.”

Joh.14:26-27:

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Oon siteerannut tota kohtaa Raamatusta monia kertoja, mut tähän tekstiin se sopii ku nenä päähä ja tuli het mielee, ku luin Grahamin ajatuksia.

Niin se vaan on, että meit ei tänne maanpäälle ole todellakaan jätetty oman onnemme varaan, vaan meille annettiin aika huikee PH. Lukekaapa ihan huviksee uudelleen tuo Johanneksen evankeliumin kohta ja miettikää kaks kertaa, että mitä siinä tosissaan sanotaan.

Siihen on sisällytetty monta hyvää pointtia, joita ei sovi unohtaa. Meillä on puolustaja, mistä ainakin mulle nousee ensimmäisenä mieleen tilanteet, millon ollaan tiukan paikan edessä, joko verbaalisesti, henkisesti tai fyysisesti. PH muistuttaa meidän mieleen oikeita sanoja/asioita, kun niitä kipeimmin tarvitaan, se antaa meille rauhan sydämeen ja sitä kautta ajatusmaailmaan, kun sitä tarvitaan. Rohkeutta meille on myös luvattu Jeesuksen nimessä antaa.

Pyhä kolmiyhteisyys on vaan niin tiivis paketti, että jos yhden irrottaa kokonaisuudesta, niin koko paketti menettää merkityksensä. Pyhä Henki silti jää monesti taka-alalle keskusteluissa ja opetuksissa. Mikä mielestäni on äärimmäisen harmi.

Ite ties kuinka monenteen polveen helluntailaisena, osasin kertoo mikä on Pyhä Henki, varmaan jo joskus 6-vuotiaana. Armolahjat on ollu tuttui kanssa pienestä pitäen, ja musta tuntu aina hassulta, jos jollekkin mua vanhemmalle ne oli vieraita. Ryttylässä Kansanlähetysopistolla huomasin sen, kuinka sellasia ihmisiä on paljon, joille Pyhä Henki ja sen toiminta on vierasta. Paljon asiaa sillon mietin ja ihmettelin, miks luterilaisella puolella opetus aiheesta on jääny vähemmälle, vaikka Raamatussakin siitä puhutaan mun mielestä jopa paljon. Sit jossain vaiheessa sen keksin, että monissa yhteisöissä on niin sanotusti ”Pyhän Hengen pelko”. Pelätään, että touhu lähtee käsistä ja armolahjat alkaa toimia valtoimenaan seurakunnan keskuudessa.

Mietinpähän vaan, että kuinka mikään voi lähtee käsistä, jos toiminta ei oo kunnolla vielä edes alkanu? (ymmärtäkää tää oikein :D)

Jos Raamatun mukaan Pyhän Hengen vaikutusta omaan elämään ja armolahjoja rukoilee, niin ei siinä kovin pieleen voi mennä. Sosiaaliset paineet on joissain vapaidensuuntien piireissä kovat ja niistä oon harmissani, mut senpä takia jokasen olis hyvä itse Jumalansa edessä miettiä ja rukoilla myös näitä asioita, jotta Herran tahto vois tapahtua tälläkin osa-alueella. 

Paavalikin sanoo 1.Kor.12:1, että ” Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista.”

Tää aihe olis yks niistä, joista voisin vaan puhua ja puhua, mut kehotan teitä jokasta, joka tän tekstin lukee, lukemaan Raamatusta Pyhästä Hengestä, jotta sunkin rukous elämä ja uskon elämä vois olla virvoittuneempaa.

Jumalalla on meille kaikille niin paljon annettavaa, mutta vaikee on mitään antaa, jos ei oteta vastaan.  

(tulipas taas paasaus, mut niin se vissii menee, että sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä ;))