Kun iloitsee pienestä, voi iloita usein;
sanonta, joka on huulillani monesti.
Viime aikoina ovat silmäni avautuneet kauneudelle,
joka monesti on jäänyt huomaamatta.
Jumalan luomistyö kaikessa kukoistuksessaan
saa hymyn
nousemaan kasvoilleni,
hymyn, joka lämmittää myös sisimpäni.
Ei sanat riitä kuvaamaan sitä kiitollisuutta,
joka sydämestäni
kumpuaa.
Kyseessä on puhdasta rikkautta,
jota kaikki saamme ammentaa,
rikkautta, joka matkaamme helpottaa.
Pienet helmihetket ystävien kanssa,
leppoista retket hyvässä
seurassa,
arjen pienet rukousvastaukset eli
Isämme konkreettiset
rakkauden osoitukset,
hymy bussikuskilta tai halaus lähimmäiseltä,
sorsa perhe rannalla, auringon paiste varpailla,
järvimaisema
Kangasalan harjuilla
ovat sitä kauneutta parhaimmillaan, joka auttaa jaksamaan.
Se tunne kun oppii taas jotain uutta Raamatun valossa,
ja tieto siitä, että se tulee kantamaan elämän joka
vaiheessa,
on kuin varman sijoituksen tekisi, aarteita taivaisiin
keräisi.
Paljon saa ihminen nähdä kauneutta päällä maan,
kaiken sen hyvän Jumalalta saan
ja haluan oppia siitä
kiitollinen olemaan.
Rukoilen, että silmämme avautuisivat näkemään,
korvamme kuulemaan ja sydämemme ymmärtämään
tätä kauneutta, joka meitä on luotu ympäröimään.
Tyytyväisyys elämään, sen pienii iloihin, on voimavara
elämän polkuihin.
Vedenkalvosta näet kasvosi, lähimmäisestä sydämesi.
Luonnon luotuaan totesi Hän sen hyväksi.
