karvakorva

Kristittyinä meidän on hyvä osata tunnistaa Saatanan hyökkäykset meitä kohtaan, ihan vaan jo meidän oman mielenterveytemmekin vuoksi.  Raamatun mukaan tuo tuttuakin tutumpi karvakorva yrittää tuhota meidän suhteen Jumalaan tavalla jos toisella ja vieläpä todella ovelasti.
- Saatana houkuttelee uskovia valehtelemaan (Apt.5:3).
- Saatana houkuttelee uskovia seksuaaliseen moraalittomuuteen (1 Kor.7:5).
- Saatana syyttää uskovia (llm. 12:10).
- Saatana estää uskovien työtä aina kun voi (1 Tess.2:18).

- Saatana istuttaa epäilyksiä uskovien mieleen (1. Moos. 3:1-5).
- Saatana yrittää johtaa uskovat pois vilpittömästä ja puhtaasta suhteesta Kristukseen (2. Kor. 11:3).

Vaikka Saatana tällä hetkellä toimii maailmassa, hän on tuomittu olento ja hänet on määrätty ikuiseen kärsimykseen. Vaikka kaikkia tuomioita ei ole vielä pantu täytäntöön, ne on jo julistettu, ja on vain ajan kysymys milloin Saatanan juonet saa loppunsa. 

Mutta  Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta Ef.4:27.

Meitä ei oo onneks kylmiltään lähetetty taisteleen Saatanan juonia vastaan, vaan efesolaiskirjeessä meille kerrotaan, mikä on kristitylle hyväks sisäistää, ihan joka päiväistä elämää varten.  

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef 6:10-18

Totuuden vyö:

Vyötettyinä Kristuksen antamalla totuudella emme mene mukaan mihin tahansa. Olemme valppaina valheellisuutta vastaan. Vyö on myös asuste, joka pitää koko homman kasassa. Raamatun aikaan kun vaate ”vyötettiin”, tarkoitettiin että oltiin valmiita taisteluun, valmiina lähtöön.  

Vanhurskauden haarniska:

Kristus suojanamme on kaikkia vihollisen lyöntejä lujempi.  

Alttiuden jalkineet:

Koska kynttilää ei oo ollu tarkotus laittaa vakan alle, niin alttiuden kengät antaa rohkeuden kulkea Herran teitä. Roomalaisten sotilaidenkin oli parempi kävellä kengät jalassa taistelukentillä, koska maasto oli usein hyvin epätasainen.

Uskon kilpi:

Kun me otamme uskon kilven, se tarkoittaa sitä, että turvaamme Jumalan sanan lupauksiin. Se suojelee meitä vaarallisimmalta hyökkäykseltä: epäuskolta. 

Usko syntyy sanan kuulemisesta, 

usko kasvaa sanan kuulemisessa ja 

usko pysyy sanan kuulemisesta.

Pelastuksen kypärä:

Se varjelee silmämme, korvamme ja ajatuksemme Kristuksessa. Kypärä suojaa päätä ja kaikkea mitä päässä liikkuu. Kun suojaamme ajatuksemme rukouksella ja sanalla, niin paholaisella ei ole tilaa sotkea niitä.

Hengen miekka:

On ainoa ase, joka on annettu kristitylle, mutta se on elävä ja voimallinen. Eli hyökkäysaseenamme on Jumalan Sana, eivätkä esim. mielipiteemme tai tunteemme. Jos aiomme sitä käyttää, tulee meidän oppia tuntemaan sitä. Toisin sanoen: Lue Raamattua.

Rukous

Seuraavaks vapaa priiffaus Eliasta ja Baalin profeetoista, kokonaisuudessaan kertomuksen löydät 1.Kun.18:22-39.

Elia oli vanhan testamentin aikana eläny kaveri, joka pisti skaban pystyyn Baalin, eli epäjumalan profeettojen kanssa. Elia halus todistaa näille baalin profeetoille, että Hänen Jumala on todellinen ja Baal pelkkä epäjumala, jota ei siis ole olemassa. Elia anto ohjeita Baalin profeetoille että heidän oli tehtävä alttari ja laittaa joku lehmä siihen. Baalin profeettojen ja Elian oli tarkotus rukoilla omalta jumalaltaan tulta siihen alttarille.

Baalin profeetat alotti ja Raamattu kertoo tilanteesta näin:

Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta."

Profeetat huusivat vielä kovemmalla äänellä ja viiltelivät tapansa mukaan itseään miekoilla ja keihäillä, niin että olivat aivan veressä.

Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut. (1.Kun.18:27-29)

Nyt tuli Elian vuoro, mutta kaveri laittokin vähän paremmaks..

Se rakensi alttarin kivistä, alttarin ympärille kaivettii oja ja alttarin päälle kaadettii vettä niin että se ojakin täytty. Elian ei tarvinnut rukoilla Jumalaa kuin hetken ja Herra iski tulen taivaasta, joka poltti koko alttarin ja nuoli jopa vedenkin pois ojasta.

Mahto Baalin profeetoilla vääntyä naama muutamalle mutkalle, kun tajusivat, että Elian Jumala vastas, mutta Baal ei.

Tässä on yks monista ja taas monista kertomuksista raamatussa, jossa kerrotaan kuinka Jumala on vastannut rukouksiin konkreettisella tavalla.

Nykyäänkin on tapahtunut ja tapahtuu päivittäin paljon ihmeitä, kun on ensin rukoiltu Kolmiyhteistä Jumalaa. Mua harmittaakin se, että aikakauslehdet ja uutiset keskittää sanomansa johonkin julkkisten toilailuihin, kun on materiaalia kerrottavana myös Jumalan tekemistä ihmeistä.Ja harmittaa myös se, että rukouksen voimaa vähätellään aivan liian paljon myös kristittyjen keskuudessa.

Susta varmasti usein tuntuu siltä, että Jumalaa ei edes kiinnosta sun elämä, koska se ei vastaa rukouksiin. Mut se ei pidä paikkansa, Jumala on sun äitis kohdussa sut punonu kokoon, hän tietää jopa, että kuinka monta hiusta sulla on päässäs ja ykskään niistä hiuksista ei oo pudonnu sun päästä, ilman Jumalan sitä tietämättä. (Matt.10:30 & Luuk.21:18)

Mutta Jumala ei väkisin halua puuttua sun elämän kulkuun. Sillon kun sä vilpittömällä sydämmellä. rukoilet Jumalaa, niin sillon sä annat Hänelle luvan puuttua sun elämään.

Jaakob 4:8 sanoo että:

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.

Joku on joskus fiksusti sanonut että Meidän tarvitsee ottaa vain yksi askel Jumalan puoleen, niin Jumala ottaa kaksi askelta meidän puoleen.

Muista kuitenkin, että vastaus sun rukouksiin voi olla myöntyvän vastauksen lisäksi myös ei tai odota. Jumalalta ei tavat lopu kesken kuinka hän vastaa sun rukouksiin. Ja Hän jos joku tietää kuinka sä otat vastaan parhaiten sen mitä Jumala haluais sulle puhua/antaa. Aikataulut ja tavat on siis aivan varmasti oikeita. Hyvä on muistaa rukoilla myös sitä, että osattais huomata kaikki ne lukuisat rukousvastaukset, jotka niin usein jää huomaamatta.  

Mä oon ainakin aivan äärettömän kiitollinen Jumalalle että se on vastannu mulle myös kieltävästi moniin rukouksiin. Monesti myös joutuu ihmetteleen että miks johonkin rukoukseen vastattiiin erilaillai ku olin odottanu. Mutta sillon saa taas Raamatusta lukea että:

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jes.55:8-9

Ihmisten tehtävä ei oo kertoa Jumalalle milloin tai kuinka jonkun asian tulee tapahtua. Me voidaan vain rukoilla ja luottaa Jumalan parhaaseen mahdolliseen, pettämättömään suunnitelmaan meidän kohdalla.

1. Joh. 5:14

Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti.

Esirukous on vahvasti ollu mun sydämellä jo monta vuotta, joten senpä takia sitoudun rukoileen jokaisen blogini lukijan puolesta. Rukoilen erityisesti, että jokainen sais kokea Isän rakkauden konkreettisella tavalla tän kevään aikana. Olkaa avoimin sydämin ja kuulevin korvin liikkellä! 

Särkyvää

Raamatunkin aikaan saviesineet olivat tärkeitä käyttöesineitä, mutta useinkin hyvin arkisia ja herkästi rikkoontuvia. Saviastioiden tapaan ihminenkin särkyy monissakin elämän tilanteissa. Välillä ollaan enemmän sirpaleina ja toisinaan jäljet on helposti paikattavissa. Sama kohta voi murtua useaan otteeseen ja riippuen paikkaustavasta korjaustyö voi olla joko heikko tai hyvinkin kestävä. Mielestäni ehdottomasti paras korjaaja on Jumala ja Hänen parantava työ meissä.  

Mutta se on fakta, että Jumala ei tee virheitä. Ihminen voi itse elämäänsä vaikeuttaa tavalla jos toisellakin tai ympärillä olevat ihmiset saavat myös vahinkoa aikaiseksi. Eikä meillä myöskään ole oikeutta sanoa, että oon vääränlainen, väärillä lahjoilla varustettu. Mutta nyt annan seuraavien Raamatunkohtien puhua puolestaan. (Juttua niistä riittäis vaikka kuinka, mut näin tääki teksti saadaan pysymään jossain rajoissa ;))

Jes. 64:8

Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

Saarn. 7:29 

Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.

Room. 9:20

Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?

Jes. 29:16

Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt"? Sanooko luomus luojastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?

Moni ihminen voi varmasti omaksua myös omaan elämäänsä tämän kappaleen sanoman.

Saviruukku (sanat: Liisa Pukkila)

Olen särkynyt saviruukku,
pala palalta murtunut pois.
Vain ihmettelin ja itkin,
en en millään murtunut ois.
Sinä Herra minut murskasit,
vaan talletit kaikki palat.
Niin paljon minua rakastit,
tahdoit uutta kokonaan.

Anna savelle uusi muoto,
tee minusta uusi ruukku.
Niin rakkautesi nyt näytät,
taas murtunutta käytät.
Tahdon kertoa särkyneille,
ei siruja heitetä pois.
Kallista halpa savinkin
Mestarin kädessä ois.

Jumala tuntee meidät parhaiten, joten hän myös tietää, että millä tavalla meitä tulee kohdella. Toinen voi oppia helpommin esimerkiksi virheistään, mutta toinen voi joutua käymään kovankin tien, jotta sisäistää jonkin asian, mikä sisäistää täytyy. Sinä(kö) tekstissä jo puhuin, siitä kuoresta, minkä useat luo ympärilleen, jotta ei tulis enää satutetuksi. Myös taivaallinen Isämme tietää sen kuorenkin murtamiseen parhaat keinot. Ne keinot ei välttämättä tunnu aina meistä itsestämme niin helpoilta ja hyviltä, mutta uskokaa pois, parhaat ne silti on :) 

Mun mielestä hienoo uskovan elämässä on se, että koskaan ei voi olla niin sanotusti valmis kristitty, aina on vara kehittyä. Aina välillä voidaan olla Jumalan työpöydällä ja käydä yhessä Hänen kanssaa niitä prosesseja läpi, mitä jokainen meistä joskus kokee.

Kun Paavali vertaa itseäänkin saviastiaan(2.Kor.4:7) ei hänellä suinkaan ollut tarkoitus vähätellä ihmistä, vaan kiinnittää huomio ihmisen inhimillisistä puutteista evankeliumiin. Tuohon ilosanomaan, josta löytyy uudistava voima Jeesuksen sovitustyön kautta. Synnit on saatu anteeksi ja saadaan omistaa se rauha sydämessä, jonka ainoastaan Hän pystyy antamaan.    

2.Kor. 4:16

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.

Taas kerran muistetaan rukoilla, että Isä, näytä mulle kuka sä oot, ja näytä, kuka mä oon sun silmissä.

Johdatus

Johdatus.. niinpä nii, mitä se on, onko sitä, miten se ilmenee jos sitä on?

Käsi ylös, kuka on miettiny, että mihin haen opiskelemaan? onko se tämä, joka on minulle oikea puoliso? mistä löydän asunnon? otanko vastaan tarjotun suuren vastuutehtävän? liitynkö juuri tähän seurakuntaan? Mitä teen seuraavana syksynä? Mistä löydän töitä?

Ja näähän on niitä elämään suuresti vaikuttavia päätöksiä, en edes lähde luetteleen niitä lukuisia pienempiä tilanteita, joissa todella kaipaa Jumalan johdatusta, että tekee oikein. 

Usein me odotetaan sitä suurta salamaa taivaalta, joka antaa konkreettisen merkin, että mitä pitää tehdä ja milloin. Ja vielä useammin se salama jättää tulematta.. 

Mutta silti elämä on menny eteenpäin ja asiat on selvinny. Jälkikäteen ollaan saatu monesti huomata, kuinka Jumala on ollu vaikuttamassa sillä hetkellä vaikeilta tuntuvissa tilanteissa, ku on ollu fiilis, että tähän ei oo ratkasua. Joskus johdatuksen on voinu nähdä konkreettisena, joskus se on ollu pelkästään sydämen rauha. Mutta aivan liian usein se jää kokonaan huomaamatta. 

Läpi Raamatun voidaan lukea monia ja taas monia tarinoita siitä, kuinka Jumala on johdattanu erilailla erilaisissa tilanteissa. Rukous on kuitenkin asia, mikä yhdistää monet näistä tilanteista. Jumala toimii rukouksessa ja rukouksen kautta, edelleen aivan yhtä vahvasti, joten elämän kysymysten ja päätösten kohdalla varaa aikaa rukoukselle. Niin Jeesuskin teki esim. valitessaan opetuslapsensa ja valmistautuessaan kärsimykseensä.

Kuulin joskus seuraavan vertauksen, joka on jääny vahvasti mieleen.

Meidän elämä on kuin maalaus, joka kokonaisuudessaan on kaunis ja värikäs. Mutta me ei nähdä kuin aina pieni palanen sitä kokonaisuutta kerrallaan. Nähdään vaan se hetki missä nyt eletään ja jonkun verran mennyttä, mitä ollaan jo käyty läpi. Elämässä tulee niitä kirkkaita hetkiä, jolloin menee hyvin, mutta sitten tulee niitä tummia aikoja, jolloin ahdistus ja kriisit on valloillaa. Me ei voida tietää mikä väri seuraavaks on tulossa, mutta Jumala näkee kokonaisuuden, sillä hän sen taulun on maalannutki.   

Ps.139:15-16

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Omassa elämässäni oon saanu kokee johdatuksen vahvasti ja useasti. Rohkeutena, rauhana ja ennen kaikkea Raamatun kautta. Seuraavaks haluisinki jakaa pienen palan elämääni, jona aikana johdatuksen merkitys kirkastu itelleni.

Tein vammaistyötä valmistuttuani lähihoitajaksi 1,5vuotta. Työ oli todella mukavaa ja työyhteisö erittäin hyvä. ”Leipätyön” ohella olin seurakunnassa hyvin aktiivisesti mukana. Tuli kausi, jolloin tein pelkkää yötyötä 5kk ajan. Ja se rasitti meikäläistä fyysisesti ja sitä kautta henkisesti. Mutta en antanut itelleni lupaa myöntää että olin väsyny, koska tykkäsin siitä työstä niin paljon. Joulun tienoilla vuonna 2008 kumminki totuus valkeni, kun aloin saada paniikkikohtauksia. 

Silloin huusin Jumalan puoleen, että mä en jaksa tätä enää! tee muutos tähän elämän tilanteesee. Ja niin Jumala tekikin. 

2009 vuoden alusta työt väheni ja jaksoin panostaa seurakuntaan vielä enemmän. Tällöin myös alkoi jo aikasemmin miettimäni Raamattukoulu palata mieleen.

Seuraavana Kesänä, yhden viikon aikana, kolme eri ihmistä tuli keskustelemaan eri aiheista, mutta jokainen keskustelu päättyi siihen, että henkilöt joiden kanssa keskustelin, kehoitti mua lähtemään Raamattukouluun. No, tää tietenkin vahvisti mun mielenkiintoo asiaa kohtaan. Heitin siinä vaiheessa pallon Jumalalle. Meni muutama viikko ja puhuin aiheesta kaverilleni, joka näyttikin saman tien mulle netistä useita eri Raamattukouluja eripuolilta Suomea. Ryttylän kansanlähetysopiston kohdalla mulle tuli vahva tunne, että jos Jumala suo ja päätän hakee johonkin kouluun, niin se on tuo, vaikka koskaan aikaisemmine en koko paikasta ollut edes kuullut. Samana iltana menin nuorteniltaan, jossa ylistyksen aikana eteen käveli henkilö joka oli saanut seuraavan profetian. 

”Täällä on henkilö, jolle Jumala on antanut kutsun raamattukouluun, Jumala haluaa sanoo sulle , että älä epäröi vaan lähde” 

Mun ei siinä hetkessä auttanu tehdä mitän muuta, kuin nostaan kädet pystyyn ja sanoo Jumalalle, että 

”Herra okei, okei, mä meen”.

Vietin Ryttylässä 1,5vuotta, jota en pysty kutsumaan muuksi, kuin puhtaaksi johdatukseksi. Sain taas huomata, kuinka Jumala tuntee mut paremmin, kuin edes minä itse ja tiesi mikä sen hetkiseen elämäntilanteeseen oli paras ratkasu.

Tässä oli nää näkökulmat, mitä nyt halusin johdatuksesta nostaa esille. Tääki aihe on sellanen, että juttua kyllä riittäis :)

Rukousta, Raamattua, luottamusta ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan elämään rutkasti mukaan, niin vaikee on mennä pahasti pieleen ;)

Joh.14:27

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.