Mitä työtä meidän tulisi tehdä palvellaksemme Jeesusta?
Mikä on se kutsumus, jota eniten arvostetaan?
Jokainen meistä haluaisi löytää sen oman paikan. Jokaisella
on kaipuu kokea olevansa tärkeä omassa tehtävässään. Toiveenamme on, että voisimme
nauttia läpi elämän, siitä mitä teemme.
Kutsu, kutsumus, työnäky, missio… Kovin moniulotteisia
sanoja kaikki, jotka merkitsevät eri konteksteissa eri asioita. Ja jokainen
meistä saattaa ymmärtää ne eritavoin.
Kristittyinä kohtaamme usein yllä mainitut kysymykset ja
yhtä usein saamme niihin uudenlaisen vastauksen.
Viime viikkoina kysymykset ovat nousseet aina uudestaan ja
uudestaan pinnalle miettiessäni tulevaisuutta ja lähestyvää valmistumista. Myös
koulun puolesta olemme pohtineet kutsumusta monilta eri näkökulmilta, joiden
myötä aihe on pysynyt ajatuksissa aktiivisesti.
Ja mitä enemmän kutsumusta on pohtinut, sitä vakuuttuneempi
olen siitä, että ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Jokainen saa Jumalansa
kanssa prosessoida, kuinka asian näkee ja kokee.
Tärkeintä on korkein kutsu, joka kohdistuu jokaiseen
kristittyyn!
”Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi
olla minun opetuslapseni.” (Luuk.14:27)
Suurinta osaa ei kutsuta esim. lähetyssaarnaajiksi tai
pastoreiksi,
mutta jokainen on kutsuttu seuraamaan Kristusta!
Jokainen on
kutsuttu olemaan uskollinen sillä paikalla, johon Herra on meidät milläkin
hetkellä asettanut. Ollaanpa opiskelijoita, kotiäitejä, tehdastyöläisiä tai
firman pomoja, niin meidät on kutsuttu tuottamaan hengen hedelmää (Gal.5:22-23)
ja noudattamaan Jumalan sanaa. Olemme saaneet myös lähetyskäskyn, joka tosiaan on käsky eikä kehoitus.(Matt.28:18-19)
Joka päivä, joka hetki saamme ottaa sen oman ristimme ja
kantaa sen kunnialla ja kiitollisuudella tietäen, että tähän minut on kutsuttu!
