Reilu puoli vuotta blogitaukoa on tehnyt aivan hyvää.
Elämässä oli loppu vuodesta niin paljon eri palasia, joiden
järjestely vei itsessään jo paljon voimavaroja. Jostain piti ainakin hetkeksi
luopua ja se oli blogi.
Mutta nyt ovat kuviot muuttuneet siinä määrin, että
opiskelijastatus on taakse jäänyt ja paikkakuntakin vaihtui valmistumisen
myötä. Se on toki tuonut tullessaan myös omat uudet kuvionsa, joita tässä
kootaan pala palalta.
Mutta nyt haluan avata joitain ajatuksia, mitä viime aikoina
oon pyöritelly mielessäni useiden eri tilanteiden vuoksi ja joita haluaisin
myös omaan elämääni paremmin sisäistää.
----------------------------
Aihe on kieli.. tai lähinnä sen käyttö, eli sanat.
Kieli on kehon nopein tahdonalainen
lihas.
Sanat vaikuttavat valtavasti siihen,
kuinka meidät ymmärretään ja kuinka meidät kohdataan.
Monesti myös kristittyjen imago
määräytyy sen mukaan, kuinka puhumme mm. lähimmäisistämme. Puheen hallinta
kertoo jo paljon siitä, kuinka ihminen pystyy hallitsemaan muuta
käyttäytymistään.
Myös ainainen ”parannusehdotusten jakaminen”
eli valittaminen syö sekä omia että kuulijoiden voimavaroja. Mielestäni tämäkin
on ominaisuus, joka kertoo ihmisen ajatusmaailmasta paljon. ”Kun iloitsee
pienistä voi iloita usein” on motto, jonka avulla olen (kantapään kautta)
oppinut näkemään Jumalan antaman hyvän myös arkisissa asioissa.
2.Moos.23:1-2
”Älä
levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla
vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä
riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi.”
Jumala tahtoo, että:
• Puhumme
lähimmäisistämme vilpittömästi hyvää ja hänen parastaan tarkoittaen.
• Puolustamme
toisia juoruilta ja syytöksiltä
• Ajattelemme
positiivisesti myös niistä, keiden kohdalla se on vaikeaa.
Luuk.6:45
 |
| Jos ei sanat riitä, niin kerro se omenoin. |
”Hyvä
ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo
pahuutensa varastosta esiin pahaa.
Mitä
sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
Jokaisesta meistä löytyy sekä hyviä
että huonoja puolia. Mutta velvollisuutemme on korostaa toisissamme niitä hyviä
puolia, vaikka ne virheet toisessa on kaikista helpoin löytää.
Jaak.3:2-5
”
Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu
puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.
Jos
panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme
ohjata koko hevosta.
Entä
laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni
peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa.
Samoin
kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää
palamaan suuren metsän!”
Ja ikävä tosiasia on, että joka
puhuu sinulle pahaa muista, puhuu myös todennäköisesti muille pahaa sinusta.
Keskitytään siis siihen, millä täytämme ajatuksemme ja sydämemme, koska sieltä kumpuaa meidän puheet.
Toiveeni olisikin, että kristittyinä
kiinnittäisimme enemmän huomiota sanoihimme, sillä sen kautta voimme myös
muille näyttää, mitä toisen kunnioittaminen tarkoittaa.
