”Kerran perillä vaikka polvet verillä”

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja

antaisi periksi. Hepr.12:3

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr. 10:35-36

Oltiin pappaa kattomas perheen kanssa ja ei voi muuta, kun ihailla sitä uskon lujuutta, josta ei voi kuin ottaa esimerkkiä. Mies on kokenu jos jonkin näköstä pitkän elämänsä aikana ja paljo joutunu tekeen päätöksiä isojen asioiden edellä. Nuorena hän sitoutu seuraamaan Jeesusta ja se päätös on kantannut läpi kaiken. Paappa tykkää siitä ku lauletaa yhessä ja siin vanhainkodin sängyllä istuessa hänen toive oli ”Kirkas aamu pian koittaa”, jonka eka säkeistö menee näin:

Kirkas aamu pian koittaa jälkeen aikojen yön.
Päivä varjot jo voittaa, kautta Golgatan työn.
Huomenkellojen soiton kaiku sielullas soi meille kertoen:
” Voiton Jeesus matkaamme toi.”

Päivä varjot jo voittaa, sateen jälkeen tulee aina pouta, pilvet vain ovat auringon tiellä, kultakin koetellaan tulessa..                                                                                                                    

Ja kaikki muut sanonnat, jotka ovat monia voimaannuttaneet, puhuvat sitoutumisen ja kestävyyden puolesta. Sellasta vaikeutta Herra ei sun tielles aseta, mistä Hänen avullaan et yli pääsis. Koskaan Jumalan näkökulmassa ei tuu sitä viimestä pisaraa. Ihminen voi tässäkin asiassa olla eri mieltä, mutta sitten voi muistuttaa itselleen, että kuka kenet olikaan luonut.  

Pappa on jo pidempää ollu huonossa kunnossa ja leskeks hän jäi tos pari vuotta takaperi. Sillonki ku mummun viimesiä hetkiä vietettiin ,niin paappa oli menny istuu mummun sängyn laidalle ja laulanu että;                                                                                                             

”On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.
On luonain Hän, kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.”

Laulun aikana mummu oli saanu poistua ajasta ikuisuuteen. 

Kaunis ajatus, kaunis teko, mutta mulle sekin puhuu uskon kestävyydestä, sinnikkyydestä ja nimenomaan päättäväisyydestä seurata Herraa loppuun asti.

”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto”(Fil.1:21)

Siin on asia, mikä jokaisen Kristuksen seuraajan olis hyvä sisäistää, sillä sen pointti auttaa jaksaan vaikeimmissakin tilanteissa. Oma usko, arvot ja periaatteet olis hyvä tulla rakentaa niin vahvalle pohjalle, että ne kestää kyseenalaistamisenki. Sitouduttua(isolla S:llä) Kristukseen ei tunteiden ailahtelut horjutakkaan uskoa kovin helposti. Ja vaikka epäuskon hetkiä tulee meille jokaiselle, niin Henki on vahvempi lihaa, ja pystytään vastustamaan nekin karvakorvan juonet. Arvostan suuresti jokaista mummua ja paappaa, joka on omille jälkeläisillee esimerkkinä uskon kestävyydestä ja kilvoittelusta. He on juurikin niitä uskon sankareita. 

”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” (Juud.1:3)

heikottaa..

2.Kor.12:7-10

”Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.  Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.”

Billy Graham kirjassaan Tänään on toivoa kirjottaa muun muassa näin äsköisistä jakeista;

Jumalan käsitys heikkoudesta poikkeaa täysin siitä, mitä ihminen siitä ajattelee.

Vasta kun Paavali myönsi oman heikkoutensa ja oli halukas väistymään, Jumala saattoi ottaa ohjat käsiinsä ja tehdä omaa työtään.

Jos yritämme tehdä Jumalan tahdon omassa voimassamme, saatamme ottaa kunnian kaikesta, mitä on saatu aikaan. Jumala ei toimi näin! Kun annamme Hänen vahvuutensa toimia kauttamme, silloin Hän yksin saa kaiken kunnian – ja näin kuuluisi aina olla.

Vanhassa testamentissa Jumala pyysi jatkuvasti Israelin johtajien pienentämään armeijoidensa kokoa tai sitten hän ilmoitti etukäteen, kuinka voitto saavutettaisiin. Miksi näin? Siksi, että he oman vahvuutensa sijaan luottaisivat vain Hänen vahvuuteensa. Kuten joku on todennut: ”Jumalan tavalla tehtyyn työhön sisältyy aina Jumalan antama apu”    

Edeltävä oli siis suora lainaus Grahamilta, mutta hän jotenkin kiteytti ajatukseni sanoiksi, mitä oon jo pitkään kelaillu.

Ei oo mitään ihmeellistä tapahtunu, mut oon vaan enempi miettiny omaa paikkaani seurakunnassa ja ylipäätään Jumalan suunnitelmaa oman tulevaisuuteni kohalle. Jotenki tuntuu, et kaikki mikä niihin liittyy, on tuntunu niin suurilta ja jopa mahdottomilta ajatuksilta, että pintaan on yrittäny nousta pieni ahistuksen poikanen. Mutta aina jostain tuolta selkärangasta nousee pari asiaa; Ilman Jumalaa, mua tässä tod.näk. ei olis. Ja koska Jumala on kaiken ylläpitäjä, niin on myös tulevaisuus Hänen hallussaa, joten siihe mun ei kannata mennä ite sörkkii ja ” Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa”Luuk 12:5 .

Eli juurikin omasta mielestäni heikkona ja vajaavaisena, on loppupeleis kaikkein paras, sillä sillon osaan nöyrtyä ja annan Jumalan vaikuttaan entistä enemmän kaikessa, jollon tulevaisuuskin on taattu ;)

Matt.6:34

”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. ”

           

sekaviaajatuksiajärjestäjatunteista

Täs on sellanen aihe, mistä on paljon puhuttu, mutta kovin paljoa ei oo tullu vastaan kirjallista materiaalia. Kavereiden kanssa tässä taas yks ilta aiheesta juteltiin ja sillo taisin mennä lupaan, että kirjotan aiheesta blogiin. Alotin kirjottaa ajatuksiani aiheesta heti seuraavana päivänä, mut samalla ymmärsin miks materiaalia ei oo tullu vastaan :D 

On meinaa todella vaikeeta laittaa järkeä ja tunteita yhtään minkäänlaisiin raameihin. Oikeastaan se on mahdotonta. Joten sitä en edes yritä. Useampaan kertaan palasin tän tekstin pariin ja aina muokkasin, ku oliki joku uus näkökulma tai ajatus tullu. Tästä syystä tekstin julkasu vaan siirty ja siirty, mut selittelyt siksee..

Se, mitä itse aiheesta olen ymmärtäny elämän kautta, on mun omia mielipiteitä ja havaintoja. Ja niiden pohjalta myös kirjotan tän postauksen. Saatte yhtyä mielipiteisiin, mutta mielelläni otan vastaan kommentteja erilaisista mielipiteistä ja näkemyksistä. 

Voidaan huomata, että naiset ovat enemmän tunnepainotteisia ja miehet taas järkiajattelijoita. 

Ja niin se mielestäni kuuluukin olla. Mies perheen päänä kantaa vastuun asioista mitkä koskettavat koko perhettä, joten ne päätökset vaativat järkeä. Naisilla on ominaisempaa omata emotionaaliset luonteenpiirteet, sillä äiteys (konkreettisesti tai kuvainnollisesti) vaatii empatiaa ja tilanneherkkyyttä. 

Mutta tämä yhteiskunta on vääristänyt naiselle ja miehelle ominaiset roolit jo vuosikymmeniä sitten. Kun sodat suomessakin päättyivät ja miehet palasivat rintamalta kotiin, he joutuivat huomaamaan, että naiset ovat vieneet heidän asemansa perheessä (pakon edessä). Naiset tekivät perheen kaikki raskaimmatkin työt ja kantoivat vastuun perheen asioista sillä aikaa, kun miehet olivat pitkiä aikoja pois kotoa. Tästä seurasi se, (yleistettynä) että miehet passivoituivat ja naisen rooli perheen päänä vahvistui. 

Yhteisö, missä elät, vaikuttaa todella paljon siihen, kumpi piirre, tunne vai järki vahvistuu itsessäsi. Ihminen myös pystyy itse vaikuttamaan siihen, millaisen kuvan itsestään haluaa antaa muille.

Ihmisellä on myös paljon arjen kokemusten kautta tullutta tietoa, jota kutsutaan arkijärjeksi. Mutta juuri sen takia, että se pohjautuu oman elämän kokemuksiin, sitä ei voi pitää yleistettävänä tietona. Tunneäly ilmenee taas sosiaalisessa lahjakkuudessa, kuten vuorovaikutustaidoissa. Tunneälyä on myös henkilöllä, joka osaa käsitellä tunteitaan kulloisiinkin olosuhteisiin sopivalla tavalla ja on kykenevä sekä havaitsemaan muiden tunteita että olemaan empaattinen.*

Niin sanottu maalaisjärki on asia, mitä arvostan käytännön ihmisenä älyttömän paljon. Kun siis puhutaan järkevästä ihmisestä, mielestäni enemmänkin käsittää maalaisjärjen omaavan, kuin kirjaviisaan. Eli vaikka sulla ei ole koulutodistus kiitettävillä varustettu, voit omistaa maalaisjärjen laudaturin.  

Oma mielipiteeni on se, että elämä on huomattavasti helpompaa tänä päivänä, kun osaa kohdata omat tunteet järjen kanssa. En halua tukahduttaa tunteitani, mutta paljon turhia tunteita, jotka vie aivan liikaa kapasiteetteja tuloksetta, pystyn siirtään sivuun. Rukouksen avulla monet tilanteet, missä esim. kateus, katkeruus ja katumus, on voitettu ja balanssi palautettu. Se, että sisimmässä on rauha, joka ei järky vaikka tunnealueelle hyökättäiski, on yksinomaan Jumalan pitkän työn kautta olevaa tulosta.

Loukkaantumisen toleranssi kasvaa, kun itsetuntemus on hyvä. Vaikka toinen yrittääkin loukata, niin pystyt sanomaan realistisesti, että onko väite paikkansa pitävä vai ei. Jos on, niin järjen avulla pystyt sen perustelemaan, jos väite on valhe tai väärinkäsitys, niin pystyt myös siinä tilanteessa perustelemaan, että mikä on totuus.

Rehellisesti pystyn sanomaan, että en ole loukkaantunut kenellekään moneen vuoteen. Sillä vuosia takaperin Jumala sai aloittaa itsetuntoni ja itsetuntemukseni (huomaa näiden asioiden ero) rakentamisen alusta ja koska ne on vahvalla pohjalla, niitä ei myöskään kovin helposti horjuteta.

Jumala on meihin jokaiseen asettanut tunteet ja järjen. Meidän vastuulla on se, kumpaa pönkitämme ja miten niiden kanssa toimimme. Vaikka tunteita on, niiden mukaan ei silti tarvitse toimia.

Mutta sen vaan sanon että; Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia. (Saarn. 7:29)

*Ekström, Leena, Leppämäki, Päivi & Vilén, Marika 2002. Vuorovaikutuksellinen tukeminen – sosiaali ja terveysalalla. 

Ps. Kiitän ystävien ajatuksia avaavista kommenteista ja palautteesta tän tekstin ja ylipäätään aiheeseen liittyvien keskusteluiden suhteen.