PH

 

Yllättäen rupee tekeen mieli kirjottaan esim blogia tähän aikaan vuorokaudesta, ku toinen vaihtoehto olis koulutehtävien tekeminen. 

Nää on näitä hetkiä, ku alotan kirjottaan ilman sen suurempia ajatuksia lopullisesta tekstin sisällöstä. 

Mut lähiaikoina on ollu puhetta Pyhästä Hengestä useampaan otteeseen eri tilanteissa ja tänään lukasin Billy Grahamin kirjasta ”Tänään on toivoa” tälle päivämäärälle kirjotetun tekstin, joka myös puhuu tuosta aina yhtä ihanasta PH:sta.

Pätkä Grahamin tekstistä menee näin:

”Kun merenkäynti on ankaraa, gyroskooppi auttaa pitämään laivan vakaana. Vaikka aallot voivat kohota hyvinkin korkeiksi, gyroskooppi auttaa tasapainottamaan alusta ja se pysyy jokseenkin vakaana ja tasapainossa. Kapteenin selitystä kuunnellessani ajattelin, kuinka suuresti gyroskooppi muistuttaa sydämessämme asuvaa Pyhää Henkeä. Antaa elämän myrskyjen pauhata. Antaa vihollisemme saatanan hyökätä tulvavesien lailla. Antaa surun, kärsimysten, kiusausten ja koettelemusten aaltojen hyökätä kimppuumme. Kaiken keskellä sydämessämme asuva Pyhä Henki pitää sielumme tasapainossa ja rauhallisena. Hän lohduttaa meitä Jumalan läsnäololla ja vakuuttaa meille, että Jumalan lupaukset ovat tosia.”

Joh.14:26-27:

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Oon siteerannut tota kohtaa Raamatusta monia kertoja, mut tähän tekstiin se sopii ku nenä päähä ja tuli het mielee, ku luin Grahamin ajatuksia.

Niin se vaan on, että meit ei tänne maanpäälle ole todellakaan jätetty oman onnemme varaan, vaan meille annettiin aika huikee PH. Lukekaapa ihan huviksee uudelleen tuo Johanneksen evankeliumin kohta ja miettikää kaks kertaa, että mitä siinä tosissaan sanotaan.

Siihen on sisällytetty monta hyvää pointtia, joita ei sovi unohtaa. Meillä on puolustaja, mistä ainakin mulle nousee ensimmäisenä mieleen tilanteet, millon ollaan tiukan paikan edessä, joko verbaalisesti, henkisesti tai fyysisesti. PH muistuttaa meidän mieleen oikeita sanoja/asioita, kun niitä kipeimmin tarvitaan, se antaa meille rauhan sydämeen ja sitä kautta ajatusmaailmaan, kun sitä tarvitaan. Rohkeutta meille on myös luvattu Jeesuksen nimessä antaa.

Pyhä kolmiyhteisyys on vaan niin tiivis paketti, että jos yhden irrottaa kokonaisuudesta, niin koko paketti menettää merkityksensä. Pyhä Henki silti jää monesti taka-alalle keskusteluissa ja opetuksissa. Mikä mielestäni on äärimmäisen harmi.

Ite ties kuinka monenteen polveen helluntailaisena, osasin kertoo mikä on Pyhä Henki, varmaan jo joskus 6-vuotiaana. Armolahjat on ollu tuttui kanssa pienestä pitäen, ja musta tuntu aina hassulta, jos jollekkin mua vanhemmalle ne oli vieraita. Ryttylässä Kansanlähetysopistolla huomasin sen, kuinka sellasia ihmisiä on paljon, joille Pyhä Henki ja sen toiminta on vierasta. Paljon asiaa sillon mietin ja ihmettelin, miks luterilaisella puolella opetus aiheesta on jääny vähemmälle, vaikka Raamatussakin siitä puhutaan mun mielestä jopa paljon. Sit jossain vaiheessa sen keksin, että monissa yhteisöissä on niin sanotusti ”Pyhän Hengen pelko”. Pelätään, että touhu lähtee käsistä ja armolahjat alkaa toimia valtoimenaan seurakunnan keskuudessa.

Mietinpähän vaan, että kuinka mikään voi lähtee käsistä, jos toiminta ei oo kunnolla vielä edes alkanu? (ymmärtäkää tää oikein :D)

Jos Raamatun mukaan Pyhän Hengen vaikutusta omaan elämään ja armolahjoja rukoilee, niin ei siinä kovin pieleen voi mennä. Sosiaaliset paineet on joissain vapaidensuuntien piireissä kovat ja niistä oon harmissani, mut senpä takia jokasen olis hyvä itse Jumalansa edessä miettiä ja rukoilla myös näitä asioita, jotta Herran tahto vois tapahtua tälläkin osa-alueella. 

Paavalikin sanoo 1.Kor.12:1, että ” Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista.”

Tää aihe olis yks niistä, joista voisin vaan puhua ja puhua, mut kehotan teitä jokasta, joka tän tekstin lukee, lukemaan Raamatusta Pyhästä Hengestä, jotta sunkin rukous elämä ja uskon elämä vois olla virvoittuneempaa.

Jumalalla on meille kaikille niin paljon annettavaa, mutta vaikee on mitään antaa, jos ei oteta vastaan.  

(tulipas taas paasaus, mut niin se vissii menee, että sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä ;))

ytimekäs otsikko

 

Yövuorojen aikana on kerenny miettiin valvomista, monessakin mielessä. Miten jaksan valvoa koko yön, jotta asukkailla olis turvallista nukkua (vammautuneiden palveluasuntolassa oon kesätöissä)? Kuinka mun pitää valmistautua valvomiseen, jotta valvominen olis helpompaa? Minkä laisiin tilanteisiin on hyvä henkisesti varautua, jotta niiden yllättäessä osaa toimia oikein? Raportointi yön tapahtumista aamuvuorolaisille on tärkeää, jotta informaatio kulkee jne jne..

Tähän ei paljoo aasin siltoja tarvita, ku voi kääntää noi kysymykset hengelliselle puolelle. 

Oma hengellinen elämä ei voi kunnolla pysyä kasassa, jos sitä ei hoida. Meil on karvakorva koko ajan tuos ympäril hääräämässä ja härnäämässä, jotta sais meistä otteen(1.piet.5:8). Omat voimavarat ei riitä säilyttämään hengellistä elämää Jumalan mielenmukaisena. Ihmisinä me tarvitaan rukousta ja ohjeita, kuinka tulis toimia eri tilanteissa. Raamatusta saadaan löytää niin lohdutusta, kuin myös arkipäivän neuvoja hankaliin tilanteisiin. Tarvitaan ehdottomasti myös toisten tukea ja raportointia oman uskon elämän vaikeuksista ja tilanteista.

Aikasemmassa tekstissä kirjotin sotavarustuksesta, joka auttaa jaksamaan elämässä ja vastustamaan pahaa. Se pätee myös siinä, että jaksettais loppuun asti olla Jumalan kuvia ja pitään huolta omasta hengellisestä elämästä sekä tukeen muita kanssa matkaajia. 

Omaa suhdetta Jumalaan on syytä laittaa syyniin aina vähän väliä. Itekki havaduin tossa pari viikkoa sitten, että en oo käyny seurakunnalla oikeestaan koko kesänä, rukoilukin on jääny vähemmälle ja raamatun tilalla iltasin luenki jotain romaaneja. Kaikki on päässy tapahtumaan salakavalasti ja pikkuhiljaa. Syytän ajanpuutetta ja samalla ku keksin selityksiä mietin, että turha sitä on miettiä syyllistä ku pitäs ennemminki tehä asialle jotain ja skarpata, aloittaen vaikka raamatusta ja rukoilemisesta.  

Aikasemminki oon tainnu mainita, että Jumala ei tarvii meidän tekoja, jotka kuitenkin on Hänen mielen mukasia, vaan me ite tarvitaan niitä. Ja itekkin sen tässä taas huomaan. Eiköhän Jumalan suunnitelmat ihmiskunnan kohdalla oo edenny samalla lailla, vaikka oma hengellinen elämä onki ollu vähän kylmää viime aikoina ja siitä johtuen on ollu jotenki mitäänsanomaton olo koko kesän ja nyt pari saikkupäivääkin on ollu pelkästään uupumuksen takia. Oma elämäki tuntuu kirkkaammalta, kun pidän Jumalasuhteestani huolta. Ja kun kanavat Isälle on auki, voi Hän ohjeistaa miten pystyn ite olla omaa osuuttani toteuttamassa tän ihmiskunnan hyväks (tai lähinnä ehkä omassa verkostossa toistaseks pystyään ;)).

Päämäärä meille on annettu ja sitä kohdin kuljetaa. Jokanen on itse vastuussa omista askelistaa.