Kun meillä Jumalan
armosta on tällainen palveluvirka, me emme
lannistu.
Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi
petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan
arvioi meidät Jumalan edessä.
Jos meidän
julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat
kadotukseen.
Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on
sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta
säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta
Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on
lähettänyt meidät palvelemaan teitä.
Jumala, joka
sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi
itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen
kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta
nähtäisiin tuon valtavan voiman
olevan peräisin Jumalasta eikä
meistä itsestämme.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia
mutta emme toivottomia, vainottuja
mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä
mutta emme tuhottuja.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös
Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
.
Sen tähden me emme
lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja
vähäinen ahdinkomme tuottaa meille
määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta
näkymätön ikuisesti.
2.Kor.4:1-9,16-18
