heikottaa..

2.Kor.12:7-10

”Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.  Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.”

Billy Graham kirjassaan Tänään on toivoa kirjottaa muun muassa näin äsköisistä jakeista;

Jumalan käsitys heikkoudesta poikkeaa täysin siitä, mitä ihminen siitä ajattelee.

Vasta kun Paavali myönsi oman heikkoutensa ja oli halukas väistymään, Jumala saattoi ottaa ohjat käsiinsä ja tehdä omaa työtään.

Jos yritämme tehdä Jumalan tahdon omassa voimassamme, saatamme ottaa kunnian kaikesta, mitä on saatu aikaan. Jumala ei toimi näin! Kun annamme Hänen vahvuutensa toimia kauttamme, silloin Hän yksin saa kaiken kunnian – ja näin kuuluisi aina olla.

Vanhassa testamentissa Jumala pyysi jatkuvasti Israelin johtajien pienentämään armeijoidensa kokoa tai sitten hän ilmoitti etukäteen, kuinka voitto saavutettaisiin. Miksi näin? Siksi, että he oman vahvuutensa sijaan luottaisivat vain Hänen vahvuuteensa. Kuten joku on todennut: ”Jumalan tavalla tehtyyn työhön sisältyy aina Jumalan antama apu”    

Edeltävä oli siis suora lainaus Grahamilta, mutta hän jotenkin kiteytti ajatukseni sanoiksi, mitä oon jo pitkään kelaillu.

Ei oo mitään ihmeellistä tapahtunu, mut oon vaan enempi miettiny omaa paikkaani seurakunnassa ja ylipäätään Jumalan suunnitelmaa oman tulevaisuuteni kohalle. Jotenki tuntuu, et kaikki mikä niihin liittyy, on tuntunu niin suurilta ja jopa mahdottomilta ajatuksilta, että pintaan on yrittäny nousta pieni ahistuksen poikanen. Mutta aina jostain tuolta selkärangasta nousee pari asiaa; Ilman Jumalaa, mua tässä tod.näk. ei olis. Ja koska Jumala on kaiken ylläpitäjä, niin on myös tulevaisuus Hänen hallussaa, joten siihe mun ei kannata mennä ite sörkkii ja ” Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa”Luuk 12:5 .

Eli juurikin omasta mielestäni heikkona ja vajaavaisena, on loppupeleis kaikkein paras, sillä sillon osaan nöyrtyä ja annan Jumalan vaikuttaan entistä enemmän kaikessa, jollon tulevaisuuskin on taattu ;)

Matt.6:34

”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. ”