Johdatus

Johdatus.. niinpä nii, mitä se on, onko sitä, miten se ilmenee jos sitä on?

Käsi ylös, kuka on miettiny, että mihin haen opiskelemaan? onko se tämä, joka on minulle oikea puoliso? mistä löydän asunnon? otanko vastaan tarjotun suuren vastuutehtävän? liitynkö juuri tähän seurakuntaan? Mitä teen seuraavana syksynä? Mistä löydän töitä?

Ja näähän on niitä elämään suuresti vaikuttavia päätöksiä, en edes lähde luetteleen niitä lukuisia pienempiä tilanteita, joissa todella kaipaa Jumalan johdatusta, että tekee oikein. 

Usein me odotetaan sitä suurta salamaa taivaalta, joka antaa konkreettisen merkin, että mitä pitää tehdä ja milloin. Ja vielä useammin se salama jättää tulematta.. 

Mutta silti elämä on menny eteenpäin ja asiat on selvinny. Jälkikäteen ollaan saatu monesti huomata, kuinka Jumala on ollu vaikuttamassa sillä hetkellä vaikeilta tuntuvissa tilanteissa, ku on ollu fiilis, että tähän ei oo ratkasua. Joskus johdatuksen on voinu nähdä konkreettisena, joskus se on ollu pelkästään sydämen rauha. Mutta aivan liian usein se jää kokonaan huomaamatta. 

Läpi Raamatun voidaan lukea monia ja taas monia tarinoita siitä, kuinka Jumala on johdattanu erilailla erilaisissa tilanteissa. Rukous on kuitenkin asia, mikä yhdistää monet näistä tilanteista. Jumala toimii rukouksessa ja rukouksen kautta, edelleen aivan yhtä vahvasti, joten elämän kysymysten ja päätösten kohdalla varaa aikaa rukoukselle. Niin Jeesuskin teki esim. valitessaan opetuslapsensa ja valmistautuessaan kärsimykseensä.

Kuulin joskus seuraavan vertauksen, joka on jääny vahvasti mieleen.

Meidän elämä on kuin maalaus, joka kokonaisuudessaan on kaunis ja värikäs. Mutta me ei nähdä kuin aina pieni palanen sitä kokonaisuutta kerrallaan. Nähdään vaan se hetki missä nyt eletään ja jonkun verran mennyttä, mitä ollaan jo käyty läpi. Elämässä tulee niitä kirkkaita hetkiä, jolloin menee hyvin, mutta sitten tulee niitä tummia aikoja, jolloin ahdistus ja kriisit on valloillaa. Me ei voida tietää mikä väri seuraavaks on tulossa, mutta Jumala näkee kokonaisuuden, sillä hän sen taulun on maalannutki.   

Ps.139:15-16

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Omassa elämässäni oon saanu kokee johdatuksen vahvasti ja useasti. Rohkeutena, rauhana ja ennen kaikkea Raamatun kautta. Seuraavaks haluisinki jakaa pienen palan elämääni, jona aikana johdatuksen merkitys kirkastu itelleni.

Tein vammaistyötä valmistuttuani lähihoitajaksi 1,5vuotta. Työ oli todella mukavaa ja työyhteisö erittäin hyvä. ”Leipätyön” ohella olin seurakunnassa hyvin aktiivisesti mukana. Tuli kausi, jolloin tein pelkkää yötyötä 5kk ajan. Ja se rasitti meikäläistä fyysisesti ja sitä kautta henkisesti. Mutta en antanut itelleni lupaa myöntää että olin väsyny, koska tykkäsin siitä työstä niin paljon. Joulun tienoilla vuonna 2008 kumminki totuus valkeni, kun aloin saada paniikkikohtauksia. 

Silloin huusin Jumalan puoleen, että mä en jaksa tätä enää! tee muutos tähän elämän tilanteesee. Ja niin Jumala tekikin. 

2009 vuoden alusta työt väheni ja jaksoin panostaa seurakuntaan vielä enemmän. Tällöin myös alkoi jo aikasemmin miettimäni Raamattukoulu palata mieleen.

Seuraavana Kesänä, yhden viikon aikana, kolme eri ihmistä tuli keskustelemaan eri aiheista, mutta jokainen keskustelu päättyi siihen, että henkilöt joiden kanssa keskustelin, kehoitti mua lähtemään Raamattukouluun. No, tää tietenkin vahvisti mun mielenkiintoo asiaa kohtaan. Heitin siinä vaiheessa pallon Jumalalle. Meni muutama viikko ja puhuin aiheesta kaverilleni, joka näyttikin saman tien mulle netistä useita eri Raamattukouluja eripuolilta Suomea. Ryttylän kansanlähetysopiston kohdalla mulle tuli vahva tunne, että jos Jumala suo ja päätän hakee johonkin kouluun, niin se on tuo, vaikka koskaan aikaisemmine en koko paikasta ollut edes kuullut. Samana iltana menin nuorteniltaan, jossa ylistyksen aikana eteen käveli henkilö joka oli saanut seuraavan profetian. 

”Täällä on henkilö, jolle Jumala on antanut kutsun raamattukouluun, Jumala haluaa sanoo sulle , että älä epäröi vaan lähde” 

Mun ei siinä hetkessä auttanu tehdä mitän muuta, kuin nostaan kädet pystyyn ja sanoo Jumalalle, että 

”Herra okei, okei, mä meen”.

Vietin Ryttylässä 1,5vuotta, jota en pysty kutsumaan muuksi, kuin puhtaaksi johdatukseksi. Sain taas huomata, kuinka Jumala tuntee mut paremmin, kuin edes minä itse ja tiesi mikä sen hetkiseen elämäntilanteeseen oli paras ratkasu.

Tässä oli nää näkökulmat, mitä nyt halusin johdatuksesta nostaa esille. Tääki aihe on sellanen, että juttua kyllä riittäis :)

Rukousta, Raamattua, luottamusta ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan elämään rutkasti mukaan, niin vaikee on mennä pahasti pieleen ;)

Joh.14:27

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.