Oon miettiny omaa blogia jo pidemmän aikaa. Mut aina on noussu kaikki käytännön jutut mielee, esim. et keksinkö kirjotettavaa tarpeeks usein tai lukisko sitä ees kukaan ja onko mulla edes aikaa. Näiden varjolla oon siirtäny tän tekemistä jo varmaan pari vuotta :D
Eilen kuitenkin sain rohkasun siihen, et ku teen blogini Jumalaa kirkastaakseni, niin mun ei tarvi miettiä mitään noita käytännön juttui, koska Herra kyllä antaa aiheen, ajan ja oikeen määrän lukijoita. Ja omaan tapaani ajattelin, et turha sitä on nyt sit enään aikailla ja loin blogin samantien.
Kirjotan aina sillon ku Herra on laskenu mun sydämelle jotain kirjotettavaa, tällä hetkellä niitä aiheita ois vaikka ja kuinka, mut pyrin pitää nää tekstit sillain luettavan mittasina. Tosin se voi olla haasteellista, koska oon aina tykänny kirjottaa nimenomaan aiheista, mitkä sillä hetkellä on omassa elämässä pinnalla ja sitä purkautumista ei aina pysty rajottaan kovin pieniin raameihin ;)
On hyvä olla, kun tiedän, että Jumala pitää huolen lapsistaan ja niin myös mun blogista, joka on vielä aivan tiensä alussa
Anna-Mari Kaskinen biisin sanoist on tullu täs vuosien varrella mun elämän yks kantavista ”iskulauseista”
"Huomisesta en mä tiedä, esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää."
Ja te jotka luette mun blogia, voitte olla varma, et rukoilen jokaisen puolesta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.