Lepopäivä!

Kuvassa on siskon tyttöni Ella. Kuvatekstinä vois olla vaikka;
Joskus on hyvä vain olla, levätä ja fiilistellä Jumalan läsnäoloa.

Itselleni tästä aiheesta saan muistuttaa lähes viikottain, sillä kalenteri tuppaa täyttymään hyvinki nopeasti ja huomaamattomasti.

Hyvänä käytännön keinona oon kokenu sen, että vedän rastin yhden viikonpäivän kohdalle, jonne en varaa mitään menoja. Tarkoitus niinä päivinä on oikeasti levätä ja viettää aikaa Herran kanssa kahden kesken normaalia enemmän. Läheskään aina hyvä suunnitelma ei toteudu, mutta siihen on hyvä pyrkiä.
Itsensä sättiminen (mitä usein harrastetaan ) lepopäivän epäonnistuessa on mielestäni turhaa, vaan tehdään sanoista tekoja ja seuraavalla viikolla suunnitellaan menot vielä huolellisemmin, jotta fyysinen, henkinen ja hengellinen lepopäivä oikeasti toteutuisi.

Muistaakseni tää teksti on hyvin pitkälti inspiraationsa ja sisältönsä saanut opetuksesta, jonka joskus kuulin ison leirin isojen valmisteluiden alla. 
 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
2.Moos.20:9-10
Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.

Uskon, että Jumalalta ei seitsemäntenä luomispäivänä loppunut voimat, vaan Hän halusi antaa meille esimerkin. Jumala antoi lepopäivän Israelin kansalle lahjaksi. Käsky antoi kaikille oikeuden ja mahdollisuuden levätä edes kerran viikossa. Tuohon aikaan sitä oikeutta esimerkiksi orjilla ja eläimillä ei ollut.

Ihminen usein yrittää rimpuilla suorituskeskeisyytensä kanssa about koko elämänsä ajan. Läpäkshän tää suorastaan menee siinä vaiheessa, kun yritetään suorittaa jopa lepo.

Suorituskeskeisyys on asia, mikä helposti, suorastaan salakavalasti tulee hengelliseen työhön mukaan. Suorituskeskeinen ihminen etsii rauhaa siitä, mitä on saanut aikaan. Todellinen rauha löytyy kuitenkin siitä, mitä Jeesus on saanut aikaan.

Lepopäivän viettäminen on myös eräänlainen luottamuksen osoitus Jumalalle siitä, että Hän pitää sun elämän kasassa. Lepopäivänä sulla on erityinen mahdollisuus nauttia Jumalan huolenpidosta sen sijaan, ettet yrittäisikään auttaa Jumalaa asioiden etenemisessä.

Kristityn ruumis on pyhän Hengen temppeli, joten meidän tehtävämme on pitää siitä huolta. Kristitty ei ole fyysisten tarpeidensa yläpuolella, joten lepo on enemmän kuin suositeltavaa myös kristityille. Riittävä ja hyvänlaatuinen uni on hyvin tärkeä ihmisen terveydelle. Unessa elimistön toimintakyky palautuu, fyysinen väsymys poistuu ja opitut asiat tallentuvat pysyvään muistiin.

Ikävä kyllä, länsimaalaisessa kulttuurissa lepäämistä ei arvosteta niin kuin pitäisi. Ihmiset ovat luoneet itselleen kiireisen elämäntavan, joten väsymys ei ole hengellisen nohevuuden mittari.
Kristitynkin on osattava sanoa ”ei”.

Jeesuskin vetäytyi välillä opetuslastensa kanssa lepäämään ja rukoilemaan. Älä tuijota siihen, mitä olet saanut aikaan vaan siihen, minkä olet saanut anteeksi.

Kaikki riippuu Jumalasta, Hän kyllä tekee työtään meissä, meidän kauttamme ja meistä riippumatta.
Lopulta merkitystä on vain sillä, että syntimme ovat anteeksi annetut ja sillä, että meillä on pelastus. Eräänä päivänä Jeesus tulee hakemaan meidät ikuiseen lepoon.

Hepr. 4:10
”Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.”