Sinä(kö)

Itsetunto on aihe, josta voisin puhua varmaan aina. Se tulee meitä niin lähelle ja on jokaisen elämässä erittäin vahvasti vaikuttava asia.

Senpä takia halusinki juuri siitä kirjoittaa ensimmäisen ”virallisen” tekstin.
Oon aihetta erittäin paljo miettiny ja tutkinu viimesen, sanotaanko 3 vuoden ajan.

Neil T. Anderson kirjassaan Vapauttava Totuus kiteyttää itsetunnon yhden ydin kysymyksistä erittäin hyvin; Määrittääkö se, mitä teet, sen kuka olet, vai määrittääkö se, kuka olet sen, mitä teet?

Naisilla on luontainen tarve jo pienestä pitäen saada vastaus kysymykseen: olenko suloinen? Miehet sen sijaan kaipaavat vastausta kysymykseen: onko minusta siihen?

Se kuinka olemme saaneet osaksemme huomiota ja rakkautta läheisiltä ihmisiltä jo syntymästämme asti, on pohja itsetunnollemme. Lapsilla on luontainen tarve saada kuulla olevansa rakas, tärkeä ja toivottu lapsi.
Kuten voimme huomata, nuo samat tarpeet pätevät meihin vielä tänäkin päivänä. Haluamme edelleen kuulla ja kokea tavalla tai toisella, että olemme rakastettuja, tärkeitä ja omassa yhteisössämme hyödyllisiä.
Jos jollain näistä osa-alueista oli puutteita lapsuudessamme, osasimme ehkä jossain määrin kaivata, pyytää ja hakea sitä läheisimmiltämme. Mutta jos senkään jälkeen emme puuttuvaa tarvetta saaneet täytetyksi, jätti se haavan sydämeemme sekä siihen pieneen kehittyvään itsetuntoon / minä - kuvaan.

Kun kasvoimme ja tulimme enemmän tietoiseksi minä – kuvastamme, tiedostimme sen haavan olemassa olon, joka lapsuudesta asti sisällämme oli ollut. Mutta nyt osasimme ottaa käyttöön järeämmät aseet sen puutteen täyttämiseksi. Naamarit. Aloimme esittämään persoona, jota emme todellisuudessa ollut. Ja jos vieläkin tulimme torjutuksi, niin haava syveni. Ja todennäköisesti toi tullessaan lisää haavoja.

Jos lapsuudessa et ole saaneet kokea rakkautta läheisiltä ihmisiltä, on todennäköistä, että tänäkin päivänä sinun on vaikea ottaa vastaan rakkautta.
Koska ihminen on luonut kovan ulkokuoren ympärilleen, jotta ei tulisi enää satutetuksi. Vain Jumala osaa murtaa kovan ulkokuoren oikealla, ihmiselle itselleen sopivalla tavalla, kunhan vain ensin annamme Jumalalle luvan siihen.

Kun lähestymme Jumalaa, niin hän lähestyy meitä. (Jaak. 4:8)


Yhteiskunnan ja median asettama paine ei tee kuin hallaa nuorille, jotka vasta rakentavat identiteettiään. Senpä takia jokaisen, varsinkin kristityn, jotka jo tuntevat Jumalan sanan, on hyvä myös oppia sisäistämään se mitä Jumala puhuu meistä muun muassa psalmissa
139: (13-18)

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. 

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

 Ja mehän tiedämme, että Jumala ei tee virheitä! Vahingossa Hän ei ole ketään lähtenyt punoon kokoon!
Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" Room.9:20

Rukous, jota meidän kaikkien on erittäin hyvä rukoilla ja jota itsekkin olen paljon Jumalalta pyytänyt on että: Isä opeta minulle kuka sinä olet ja opeta, kuka minä olen sinun silmissäsi!