Kristittyjen yhteys

Siskot ja veljet iloitkaa, toisianne rohkaiskaa,
sillä siitä Herran omiksi meidät tunnetaan, kun toisiamme näin rakastetaan.
Minne tahansa ikinä kuljemmekaan, voimme loistaa valoa maailmaan.
Kiittäen anoen rukoilkaa, ylistystä Herrallemme laulakaa.
                   -Petri Kammonen-

Raamatussa ei mielestäni turhaan painoteta seurakuntayhteyden tärkeyttä ja kristittyinä ”yhteen hiileen puhaltamista”.

Hepr.10:24-25
Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

En tiä kuinka osaisin elää ilman nimenomaan sitä yhteyttä, mikä on kristittyjen välillä. Se on vaan niin voimaannuttavaa! On mielettömän hienoa voida tietää, että aina on ihmisiä joiden kanssa voi yhdessä rukoilla, fiilistellä Jumalan hyvyyttä ja tutkia Raamatun kohtia, jotka itelle ei oo auennu, tai vaikka oliski auennu, niin niiden ajatusten jakaminen on jotain sellasta, mistä en suostu luopuun ja minkä kautta oon oppinu tunteen sanaa niin paljon paremmin. Ja kun elämäs tulee vaikeit juttuja vastaan, on seurakunta, joka on valmis kantaan yhdessä niit asioita rukouksessa ja muulla tarvittavalla tavalla. Se on myös paljon muutakin, mutta Pyhä Henki, joka meissä kaikissa vaikuttaa on se, mikä pitää sen yhteyden koossa.

Hienoo on myös se, että se connection kantaa läpi kirkkokuntien. Kaikki Kristuksessa saadaan olla samaa perhettä. Saadaan omistaa Isä, joka rakastaa kaikkia lapsiaan aivan yhtä paljon. Ja meillä on veriside, mikä pitää perheen koossa, vaikka erimielisyyksiä kyllä aina löydetään.

Lähimmäisen rakkaus, joka meihin on iskostettu jo pyhäkoulusta asti, on periaatteessa niin yksinkertasta, mutta silti niin helposti sen unohtaa, myös siellä perheen sisällä. Aina ollaan arvostelemassa muita tavalla tai toisella, ääneen tai ajatuksissa. Rakentava kritiikki ei oo pahasta, mutta senki kuuluu tapahtua rakkaudesta käsin("Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Matt. 7:12). Usein on se oma napa ensimmäisenä mielessä, tehtiinpä mitä hyvänsä.

”jos mä nyt kehun tota, niin ehkä se kehuu mua myöhemmin.”

”Kun mä otan ton annoksen, niin saan eniten.”

”Voin nyt tehdä tän hyvän teon, ku toi mun ihastus näkee sen, muuten en kyl tekis.”

Kuten voidaan huomata, syntisenä ihmisenä täydelliseen lähimmäisenrakkauteen me ei päästä, mut siihen on hyvä pyrkiä. Ja Jumala jäätävässä kärsivällisyydessään, armon tähden jaksaa meitä siihen opettaa, kun annamme Hänen työlleen meissä tilaa.

Room.15:2
Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

Kol. 3:12
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.